PAIKALLISHISTORIAN TUTKIJAT TUKHOLMASSA

Pohjoismaiden paikallishistorian tutkijat kokoontuivat kahdennentoista kerran 8.–10. lokakuuta 2012. Tapaamista isännöi tällä kerta Tukholman yliopiston Stads- och kommunalhistoriska institutet ja kokouspaikkana oli yliopiston Frescatin alueella sijaitseva Aula Magna. Paikalla oli kaikkiaan 21 alan tutkijaa Ruotsista, Tanskasta, Norjasta ja Suomesta. Perinteisesti suomalaisten osallistumisesta on huolehtinut Tilaushistoriakeskus, joka on muiden pohjoismaisten organisaatioiden yhteistyökumppani. 

Tapana on ollut, että isäntämaa ehdottaa muille kulloinkin käsiteltävää teemaa, johon Suomessa Tilaushistoriakeskuksen hallitus on etsinyt sopivia alustajia. Tällä kerralla teemana oli hyvin ajankohtainen ja monipuolinen kysymys siitä, miten globalisaatio on vaikuttanut paikallisyhteisöihin pohjoismaisissa (Nordiska lokalsamhällen i möte med globaliseringen 1950–2010). Seminaarissa paneuduttiin toisen maailmansodan jälkeen kehitykseen ja siihen, mitä vaikutuksia paikallistasolla on havaittu, kun valtaa on luisunut paikalliselta ja kansalliselta tasolta kansainväliselle tasolle. 

Seminaarin pääteema oli jaettu neljään alaosioon. Näistä ensiksi pohdittiin ruotsalaisen isännän, professori Lars Nilssonin johdattelemana läntisen Euroopan kasvavien suurkaupunkien (Expansiva storstäder) kehityspiirteisiin. Samoja teemoja Nilsson on käsitellyt teoksissaan Efter industrialismen: Urbanisering och tätortsutveckling i Sverige 1950–2005 (2011) ja Historisk tätortsstatistik 6:  Folkmängden i tätortsregioner 1950–2005 (2011).Kaupunginarkistonhoitaja Hennig Bro Tanskan Fredriksbergistä esitteli havainnollisten karttakuvien avulla suurkaupunki Kööpenhaminan kehitystä ja esikaupunkialueiden muotoutumista ydinkeskustan ympärille. 

Yliopistolehtori Camilla Elmhorn Tukholman yliopiston taloushistorian laitokselta kertoi Tukholman kansainvälisestä markkinoinnista 1970- ja 1980-luvulla esitelmässään, joka lienee ensimmäinen englanninkielinen esitys pohjoismaisten paikallishistoriallisten seminaarien historiassa. Alustajan esittämät pyrkimykset nostaa Tukholma Pohjolan pääkaupungiksi ja Kööpenhaminan edelle herättivät vilkasta keskustelua siitä, mitä konkreettisia toimia ja vaikutuksia markkinointisuunnitelmat tuottivat. 

Maahanmuuttajat olivat yksi teema, jota suurten kaupunkien yhteydessä pohdittiin. Dosentti Esko Laine Helsingistä puhui Malmin seurakunnan muuttumisesta maahanmuuton vaikutuksesta ja kirkon alueella harjoittamasta monikulttuurisuustyöstä. Iltapäivän päätti norjalainen tohtori James Godbolt, joka esitteli tutkimustaan Drammenin kaupungin toimenpiteistä maahanmuuttajien kotouttamiseksi ja monikulttuurisuuden tekemisestä hyväksytyksi osaksi kaupunkilaisten arkipäivää. Drammen on kaupunki, jonne maahanmuuttajia alkoi tulla 1960-luvun lopulla ja jonka asukkaista nykyisin yli viidesosa on taustaltaan maahanmuuttajia ja tulleet muualta kuin läntisestä maailmasta. 

Toinen suuri teema olivat taantuvat teollisuuspaikkakunnat ja niiden ongelmat (Avindustrialisering och krympande städer). Keskustelun aloitti dosentti Pirkko Leino-Kaukiainen Helsingistä käsittelemällä Valkeakosken kaupungin muuttumista 1970-luvulla patriarkaalisesta teollisuuspaikkakunnasta väestökadon ja työttömyyden kaupungiksi sekä niitä toimia, joihin kaupungissa ryhdyttiin kehityksen suunnan kääntämiseksi. Tanskalainen tohtori Mette Tapdrup Mortensen käsitteli Kööpenhaminan teollisuuskortteleiden ja liikennejärjestelyjen muutoksia 1950-luvulta lähtien. Tohtori Mia Geijer, joka työskentelee Örebron lääninhallituksessa, kertoi Bergslagenin vanhojen ruukkiyhdyskuntien teollisuusperinnön inventoinnista ja mahdollisuuksista hyödyntää tuloksia esimerkiksi matkailuvaltteina. 

Professori Frank Meyer Oslosta loi esityksessään mielenkiintoisen kokonaiskuvan alumiinin tuotantoon ja jalostukseen erikoistuneesta globaalista verkostosta siihen liittyvine ongelmineen. Hän on tutkinut 1970-luvulla alkanutta raaka-aineen (bauksiitti) louhintaa ja lastausta Brasilian Porto Trombetásissa ja yhdyskunnan monia ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia. Toinen ongelmapaikka oli norjalainen Årdal Sogne-vuonon perukassa, jossa sulatettiin alumiinia, kunnes ympäristön pilaantuminen pakotti vähentämään tehtaan toimintaa. Uusi valtava alumiininsulattamo on rakennettu 2007 Mesaieediin Quatariin. 

Kolmas pääteema oli maaseudun muuttuminen toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Aloituspuheenvuoron käytti professori Reidar Almås Norjan maaseudun tutkimuskeskuksesta Trondheimista. Hän kumosi perinteisen käsityksen punaposkisista ja ulkoilmaelämää rakastavista maaseudun asukkaista. Norjan maaseutu on toisen maailmansodan jälkeen muuttunut perusteellisesti, ja maaseudulla asuu tänä päivänä hyvin monenlaista väkeä. Hauskasti kuvitetussa esityksessään hän tyypitteli osuvasti eri sukupolvien edustajia. 

Tukholman teknillisen korkeakoulun ja Jönköpingin kansainvälisen kauppakorkeakoulun professori Hans Westlund käsitteli ruotsalaisen maaseudun muutostrendejä 1970-luvulta nykypäiviin. Kehitysvaiheisiin kuului muun muassa ”den gröna vågen”. Se tarkoitti väestön muuttoa suurkaupungeista lähialueelle, mikä kasvatti eroja alueellisten keskusten ja syrjäseutujen välillä. Uutena maaseudun kehitysilmiönä hän mainitsi monimuotoisen yrittäjyyden. Suomalaisten esityksestä vastasi Jyväskylän yliopiston dosentti Jorma Wilmi, joka selvitti samantapaisia ongelmia Suomessa ja keskittyi konkreettisena esimerkkinä Jyväskylän maalaiskunnan olojen kuvaamiseen. Hän kertoi myös suomalaisen maatalouspolitiikan ja maatalouden tukijärjestelmien suuntaviivoista toisen maailmansodan jälkeen. 

Viimeisen aamupäivän teemana olivat alueelliset poliittiset kysymykset. Päivän avasi emeritusprofessori Sven Lilja muistelemalla sitä, kuinka hän oli pitänyt nuorena tutkijana yhden ensimmäisiä julkisia esitelmiään Viitasaarella 1976 järjestetyssä pohjoismaisessa paikallishistoriallisessa seminaarissa. Nyt hänen kiinnostava esityksensä koski Tukholman valtuuston ympäristöpuolueita ja ympäristökysymysten vaikutusta poliittiseen kulttuuriin. Lilja analysoi muun muassa miljö-sanan tunkeutumista poliittiseen kielenkäyttöön. Saatuaan poliittisena iskusanan runsaasti positiivisia arvolatauksia alkuaan fyysiseen ympäristöön liittynyt käsite nousi poliittisessa debatissa erityisesti sosiaalidemokraattien suosion. He alkoivat käyttää käsitettä ideologian välikappaleena, ja alettiin puhua muun muassa työympäristöstä (arbetsmiljö), kasvuympäristöstä (uppväxtmiljö), kouluympäristöstä (skolmiljö). 

Vanhempi tutkija, arkistonhoitaja Jørgen Mikkelsen käsitteli laajassa esityksessään kuntauudistuksia Tanskassa 1950–2007. Kyse oli Suomessakin varsin ajankohtaisesta kuntien määrän vähentämisestä. Tanskassa oli vielä vuonna 1960 noin 1 300 kuntaa, mutta vuosikymmenen kuluessa niiden määrä väheni 86:een. 

Dosentti Tapio Bergholm Helsingistä toi keskusteluun ammattiyhdistysliikkeen vaikutuksen paikallisella tasolla. Hänen esimerkkiaineistonsa koski vasemmistopuolueiden välistä taistelua ja dramaattisia lakkotapahtumia Oulun seudulla 1972, kun mekanisoituminen alkoi vähentää ihmistyön tarvetta satamissa. 

Vastaavien seminaarien esitelmät on usein julkaistu, ja ruotsalaiset aikovatkin ensi vuonna toimittaa seminaarin pohjalta artikkelikokoelman. Pohjoismaisten paikallishistoriantutkijoiden tapaamisia on järjestetty 1970-luvulta alkaen, joskaan ei aivan säännöllisesti. Suomessa kokoonnuttiin viimeksi kesällä 2002, Oslossa syyskuussa 2009, joten Tukholmassa viestikapula luovutettiin tanskalaisten käsiin. 

Pirkko Leino-Kaukiainen.       

 

Share