Tilaushistorian mahdollisuuksia ja kipupisteitä

Historiantutkimuksen päivillä Turussa kokoontui 19.10.2017 neljän hengen paneeli ja runsaslukuinen yleisö keskustelemaan paikallis- ja tilaushistorian kysymyksistä. Keskustelua veti Tilaushistoriakeskuksen puheenjohtaja Anu Lahtinen ja puhujina kuultiin FM Terhi Kivistöä (TY), tohtorikoulutettava Anitra Komulaista (HY), FM Veijo Åbergia (HY) sekä VTT Jouko Kokkosta (JY). Alustajat kävivät läpi niin kunta- kuin kylähistorian, yrityshistorioiden sekä järjestöhistorioiden erityispiirteitä ja mahdollisuuksia. 

Monipuolinen keskustelu liikkui paikallishistorioiden ja tilaushistorioiden reunaehdoista julkaisumuotoihin ja digitaalisiin ratkaisuihin. Yhtäältä keskustelussa tuli esille, että paikallisidentiteettiin tai organisaation itseymmärrykseen liittyvä tilaustyö voi johtaa välillä erityisen haastaviin tilanteisiin. Eräässä kommenttipuheenvuorossa tilaushistoriatyötä luonnehdittiinkin ihmissuhdetyöksi. Toisaalta todettiin, että toimeksiantaja useimmiten osaa arvostaa historioitsijan asiantuntemusta ja vaikeidenkin asioiden avointa käsittelyä.

Oma haasteensa on, että tietty tutkimusaihe saattaa ulkopuolisten silmissä leimata tekijänsä; puoluehistorian kirjoittajaa saatetaan arvella puolueen jäseneksi ja niin edelleen. Tämä ongelma muistuttaa keskustelua, jota hiljattain ilmestyneessä Historiantutkimuksen etiikka -teoksessa (Gaudeamus 2017) käydään: johdannossa toimittajat toteavat, että vaikeat ja synkiksi koetut tutkimusaiheet herättävät joskus outoja oletuksia tutkijan motiiveista.

Eräs tilaushistoriatöihin liittyvä kysymys on, missä määrin ja millä resursseilla tilaushankkeet tai paikallistutkimukset voivat tarjota myös muunlaisia lopputuotteita kuin painetun kirjan. Painettu kirja on edelleen varsin toimiva käyttöliittymä, joka säilyttää kokonaistulkinnan menneisyydestä. Keskustelussa nostettiin kuitenkin esiin monenlaisia esimerkkejä siitä, millaisia lisäsovelluksia tutkimus voi tuottaa.

Paikallisten valokuvia voidaan digitoida ja julkaista esimerkiksi paikallismuseon tai -kirjaston finna.fi -yhteyden kautta yleiseen käyttöön. Sosiaalinen media ja toisaalta paikallislehdet voivat tarjota tärkeän viestintäyhteyden paikallisten toimijoiden kanssa. Tutkimustyön pohjalta voidaan käynnistää erikseen rahoitettavia mobiilinäyttelyitä tai jopa laajennetun todellisuuden esityksiä, esimerkiksi kiertokävelyitä entisajan rakennuksissa. Tällaiset hankkeet edellyttävät kuitenkin oman rahoituksensa, tilaustyön tekijä ei voi polkaista niitä pystyyn päätyön ohella.

Paikallishistorioita ja tilaushistorioita on Suomessa perinteisesti arvostettu melko paljon (toki välillä eri tahot sekoittavat tilaushistoriat ja kevyempinä pidetyt "historiikit" toisiinsa). Nykyisessä tieteellisten julkaisujen arviointimenettelyssä kuitenkin vertaisarvioimaton tilausteos saattaa olla vaarassa jäädä vaille ansaitsemaansa arvostusta. Joissakin tapauksissa kustantamo on teettänyt tilausteokselle vertaisarvioinnin.Työryhmän loppukeskustelussa pohdittiinkin sitä, voisivatko Tilaushistoriakeskus ja Suomen Historiallinen Seura kehittää tilausteosten referee-arviointeja ja koota asiantuntijapankin arviointityön tueksi.

Keskustelu vertaisarvioinnin järjestämisestä oli samansuuntainen kuin pohdinnat, joita Tilaushistoriakeskuksessakin on käyty. Olisi selvästi aika kehittää edelleen käsikirjoitusten arviointiprosessia. Ylimalkaan puheenvuoroissa tunnistettiin paikallistutkimuksen hyödyt: paikallista tutkiva osaa katsoa yhtaikaa sekä lähelle että nähdä paikallisen osana suuria historiallisia kehityskulkuja. Tilaustutkimusaiheita tulisikin arvostaa tutkijan osaamista ja perspektiiviä kehittävinä hankkeina.

Kaiken kaikkiaan keskustelussa nousi esiin monia hyviä huomioita ja kiteytyksiä tilaushistorioiden ja paikallishistorioiden syntyprosesseista. Keskeisiä kipupisteitä ja työtä rajaavia tekijöitä ovat rahoitus, hankkeen kesto, toimeksiantajan lähtöodotukset ja aineistotilanne. Ainakin osa keskustelussa esitetyistä ideoista ja toiveista johtaa varmaan toimenpiteisiinkin.

Kirjoittaja Anu Lahtinen on Tilaushistoriakeskuksen puheenjohtaja.

Share